Mikä ajaa lopulta ostokäyttäytymistä, kipu vai nautinto?

Tammikuu. Kaikista kuukausista se ”ton-ton”-kuu. Tipaton, sokeriton, herkuton, kulutukseton ja niin edelleen. Joulukuu ylitti kaikki mahdolliset budjetit, niin henkisellä, fyysisellä kuin taloudellisellakin mittarilla mitattuna. Mikä itseasiassa on kaiken tämän syyllisyyden kompensoimisen takana?

Tutkitusti ihmisen valintoja ohjaa kahden tarpeen vuorottelu; tarve välttää kipua ja menetystä sekä tarve maksimoida nautinto. Ihmisten ostokäyttäytymisessä tämä näkyy tunnepuolen tarpeina ja haluina, joita on helppoa puolustella logiikalla. Oletko koskaan saanut itseäsi kiinni puolustelemassa jotain ostosta itsellesi sanoin ”tämän nautinnon olen ansainnut” tai ”ostan tämän, jotta minulle tulisi parempi mieli”? Minä olen.

Joulukuussa tajusin ahdistuvani rahasta. Tarkemmin sen niukkuudessa silloisessa elämäntilanteessa. Hoitovapaan viimeiset viikot ja joulu siihen päälle. Kiireinen arki oli saanut syyllisyyden taakkani kasvamaan ja ainoa keksimäni ratkaisu mielipahan välttämiseen oli joululahjat. Lahjat, joilla paikata puutetta vanhempana, ystävänä, tyttärenä. Enkä ollut edes tajunnut aiemmin kulutukseni olevan näin emotionaalisesti ohjautunutta!

Kiitos niukkuuden, sain idean #kierrätettyjoulu- haasteesta. Ajatus stressittömästä ja huokeasta joulusta, ilman painetta kalliista lahjoista tai lahjojen haalimisen ekologisuudesta, tuotti valtavasti iloa. Rakastan käytettyä, miksi siis tekisin joulun kohdalla poikkeuksen? Haaste nimensä veroisesti, haastoi miettimään omia kaavoja kulutuksen taustalla.

Olin luonut kulutukseni ympärille itse hysterian. Hysterian siitä, mitä lahjojen ostaminen minusta viestisi. Ei kukaan ollut vaatimassa lahjoja, paitsi Frozen- maniassa pyöriskelevä esikoinen. Olin itse ohjelmoinut itseni ajatukseen, että lahjakasa olisi viesti välittämisestä. Ja kuitenkin joulu tuli ilman Visa-laskuakin. Itseasiassa parempana, keskittymällä antamaan sitä, mitä meillä kaikilla on jo käytössä saman verran; aikaa.

Tärkein oppi #kierrätettyjoulu- haasteesta ei ollut säästetyt eurot tai maailman taakan keventäminen omilla ostopäätöksillä, vaan omista kulutuksen taustalla vaikuttavista asioista tietoiseksi tuleminen. Ja tämä on yksi tärkeimpiä oivalluksia matkalla rahataitojen maisteriksi. Kun ymmärtää millainen suhde itsellä on rahaan, on helpompi oppia tavoistaan pois. Koska rahan paljous tai sen puute ei kerro meistä mitään. Raha on vain rahaa, ei kipua eikä nautintoa. Ihanaa kevättä kaikille. // Erja

Vastaa

Close menu