Ostan asuntoja podcast – alku avoimuudelle

Marraskuussa sain kunnian vierailla Harri Hurun Ostan asuntoja podcastissa. Täytyy myöntää, että löysin Harrin podin hieman myöhään verrattuna muihin. Harmillista mutta totta niin vasta nyt keväällä laitoin jaksot pyörimään peräkkäin, kun ajoin autoa Turkuun opiskelujen takia. Onneksi Turkuun kestää kaksi tuntia joten neljä jaksoa päivässä pääsin arkistoissa eteenpäin.

Harrin podissa parasta on ihmiset ja heidän tarinansa, juuri tämän takia minua jännitti suostua. Onneksi olin päättänyt, että kaappisijoittaminen saa loppua ja rahasta puhuminen avoimesti on sydämenasia, joten ei ollut mitään syytä kieltäytyä kutsusta.

Kuvassa nauhoitukset ovat ohi ja hymy on herkässä, aivan mahtava kokemus. Tietysti tunti tämän jälkeen alkoi se nakertava epävarmuus siitä, että sanoinko nyt oikein, ymmärretäänkö minut väärin, olisiko pitänyt kieltäytyä? Ihmisen mieli on jännä siinä mielessä, että vaikka kuinka haluaisimme olla avoimia ja viis veisata muitten mielipiteistä niin jossain määrin aivomme virittyvät itsekriittisyyteen todella helposti.

No mistä me sitten juttelimme ja mitä voitte jaksosta odottaa? Ensinäkin tavoitteena oli saada oma strategia ulos. Haluan että muutkin ymmärtävät, että tähän voi lähteä, vaikka kaikkea ei osaa. Itse tiesin ensimmäisen oston yhteydessä remontoinnista suhteellisen paljon, jos verrataan saman ikäisiin nuoriin naisiin. En kutenkaan väitä, että olisin pystynyt kaikkea tekemään vaikka tiesin miten se piti tehdä, siinä mielessä oman isän remontti-opetus on mennyt mönkään koska hän usein mieluummin tekee itse, jos ja kun muut ovat liian hitaita.

Tärkein omassa strategiassa on kuitenkin se että löydät oikeat ihmiset, yhtiökumppaniksi kannattaa ottaa juurikin ne henkilöt jotka omaavat ne taidot jotka itselläsi ei ole tai jossa itse olet heikko. Kuten Harrin podissakin ilmaisen asian niin juuri tämän takia en lähde opiskelemaan kirjanpitoa enkä hanki asbestin kartoituksen pätevyyttä.

Kuva on yhdestä meidän sijoitusasunnoista ja kuvan on ottanut Paulina Rökman.

Miten sitten uskaltaa? Koska on oikea hetki? Ei minulla tähän ole mitään valmista vastausta mutta rohkeasti vaan. Elämässä tuppaa menemään niin että me kadumme tekemättömiä asioita kuitenkin enemmän. Ei tämä sijoittajan matka ole ollut mitenkään helppo, en todellakaan halua luoda sellaista uskoa, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja elämä hymyilee. Välillä itkettää, raivostuttaa ja jopa pelottaa. Ruuhkavuodet, kaksi lasta alle 6, viisi yritystä. suuria remontteja ja melkein kolmekymmentä kohdetta ovat riittävä syy kenelle vaan mielenterveyden menetykselle.

Ystäviemme mielestä olemme hulluja, välillä jopa idiootteja. Nuorin lapsemme asui ensimmäistä kertaa ”vakituisesti” isänsä kanssa saman katon alla ollessaan 6kk, joidenkin mielestä tämä voi olla väärin tai ”liikaa”. Kaikille tämä elämäntapa ei sovi ja se täytyy muistaa, mutta täytyy myös ymmärtää, että meille tämä on arkea ja valitsemme sen joka aamu uudestaan. Voisimme helposti laittaa asunnot myyntiin ja lähteä perus palkkatöihin, jos arki alkaisi tuntua liian haastavalta.

Lupaan avata asuntosijoittamista myöhemmin lisää, siitä tulee usein kysymyksiä mutta en ole tiennyt mistä aloittaa, ehkä tämä on alku. Näilläkin sivuilla voitte siis tulevaisuudessa tutustua asuntosijoittajan arkeen.

Käykää siis ihmeessä kuuntelemassa, kommentoikaa ja kysykää.

Vastaa

Close menu