Saat sen mistä luovut

Lapsiperheessämme, keskellä ruuhkavuosia, havahdun usein ekologisen selkäreppuni painoon. Perheessämme on 2 autoa, 2 lasta, joista yksi on vaippaikäinen. Tällä hetkellä kierrättämisen suhteenkin saisi olla skarpimpi. Lasten myötä huoli maailman tilasta on jatkuva; millaista maailmaa petaan lapsilleni omalla kulutuksellani?

Suurin osa kotimme tavaroista ja asioista on kierrätettyä. Rakastan ajatusta ”laittaa hyvä kiertoon”- kirjaimellisesti! Tulen kodista, jossa marttakasvatuksen saanut äitini on ollut loistava hävikkiruuan minimoija ja olen itsekin loistava loihtimaan ruokia vaikka ”ei meillä ole mitään syötävää”. Kiitos siis Suomen Martat, elämänläheisestä tavasta tehdä arjesta mm. ekologisempaa.

Ekologista on myös osata päästää irti. Päästää irti materiasta ja turmelevista ajatuksista suhteessa materiaan. Ajattelen, että ekologinen ja kestävä kuluttaminen on kuin mielentila. Jokainen meistä on omien tunteidensa ja ajatustensa vastuuhenkilö. Minä vastaan itse siitä, mitä tunnen ja ajattelen, ei kukaan muu. Ja minä itse valitsen, kuinka ajattelen, kuinka suhtaudun asioihin. Ja minkä arvon annan esimerkiksi materialle.

Kuvassa olen puhumassa Naistakomon tapahtumassa kierrätetystä joulusta ja sen mukanaan tuomasta hyvästä olosta

Itse pyrin toimimaan ajatuksella ”saat sen mistä luovut”. Tällä viikolla olemme perheen kanssa luopuneet turhasta tavarasta ja vieneet meille tarpeettomat tavarat kirpparille. Emme hanki uutta, ennekuin olemme luopuneet jostain, joka ei enää palvele meitä. Myyntiin lähti kasa hyväkuntoista, käytöstä poistunutta tavaraa, liian pieniä vaatteita sekä muutama lapsen itse valitsema lelu.

Sovimme perheen kesken, että kirpputorimyynnistä saatu tulo sijoitettaisiin perheen yhteiseen Hoplop-päivään sekä säästöön, muita perheen yhteisiä harrasteita varten. Esikoisemme lähes 4-v. vastusteli ensin luopumista leluistaan. Mutta lapset ovat fiksuja. He ymmärtävät, kun asiat yksinkertaistaa ikätasolle sopivaksi.

Kävimme keskustelua siitä, kuinka turhasta luopumalla, saa jotain kivaa tilalle. Esikoinen mietti hetken, kaivoi kaappeja ja toi uuteen kotiin lähtevän Peppi-nuken ja pehmolelun kirpparipöydän maskoteiksi. Talouskasvatus on siis pieniä tekoja, tosiasiallisten tarpeiden ja niihin vastaamisen välistä puntarointia. Vanhasta luopumalla teet tilaa uudelle: oli kyse sitten tavarasta tai sinua palvelemattomasta ajatuksesta.

Entä jos luopuisit tänään jostain, joka ei palvele enää sinua? Katsoisit, mitä ihanaa voisit saada tilalle. Me luovumme materiasta, jotta saamme tavaran paljouden sijaan väljyyttä. Tilaa olla, leikkiä, mellastaa. Laitamme hyvää kiertoon, saadaksemme yhteistä aikaa, kivaa tekemistä, muistoja. Ekologinen reppunikin painaa toivottavasti vähän vähemmän tämän viikon jälkeen. Ja taas saan muistutuksen itselleni; saat sen, mistä luovut.

Vastaa